Suomessa rikokseen voi syyllistyä vain ihminen. Vaikka rikos olisikin tapahtunut yhtiön toiminnassa, ei yhtiötä itsessään voida katsoa rikoksen tekijäksi. Kun yhtiön toiminnassa tapahtuu rikos, rikoksen tekijä on tunnistettava ja erotettava yhtiön toimintaan vaikuttavista henkilöistä. Usein rikoksen tekijän tunnistaminen ja erottaminen organisaation kaikista toimijoista on haastavaa. Yhtiön arkisessa toiminnassa ilmennyttä työtapaturmaa ei välttämättä tapaturman hetkellä tunnisteta edes rikokseksi eikä jäteaineen vuotoa maaperään välttämättä havaita välittömästi. Tällaisissa tilanteissa ei aina ole mahdollista erottaa rikoksen tekijää tai tekijän tekemää rikollista tekoa.
Rikoksen tekijältä edellytetään, että rikoksen tunnusmerkistön täyttävä teko on tehty tahallaan tai huolimattomuudesta. Rikos voi tapahtua niin konkreettisella teolla kuin tekemättä jättämälläkin eli laiminlyönnillä. Hankalinta rikoksen tekijän erottaminen on silloin, kun teko on tehty pikemminkin huolimattomuudesta kuin tahallaan ja kyse on ennemminkin jonkin asian tekemättä jättämisestä kuin aktiivisesta tekemisestä.
Näissä tilanteissa rikoksen tekijän selvittäminen aloitetaan tarkastelemalla yhtiön toimintaan vaikuttavien henkilöiden vastuita ja velvollisuuksia organisaatiossa. Kenen vastuulla on ollut huolehtia siitä, että työtapaturman aiheuttanut kone tai työpiste on turvallinen? Kenen vastuulla on ollut valvoa sitä, että yhtiön toiminnasta syntyvä jäte varastoidaan asianmukaisesti?
Organisaatiossa toimivilla ihmisillä on erilaisia velvollisuuksia, joita heidän on määrä noudattaa huolellisesti toimien. Vastuuarvioinnissa vaikuttavia velvollisuuksia määritellään muun muassa lainsäädännössä. Osakeyhtiölain mukaan toimitusjohtaja esimerkiksi vastaa siitä, että osakeyhtiön kirjanpito on lain mukainen. Näin ollen, mikäli yhtiön toiminnassa kirjanpitorikoksen tunnusmerkistö täyttyisi, tulee toimitusjohtajan velvoitteiden täyttyminen arvioitavaksi. Työnantajan vastuu ja edellytykset turvalliselle työympäristölle määritellään puolestaan työturvallisuuslaissa. Työturvallisuuslain vastainen olosuhde saattaa johtaa työturvallisuusrikoksen tunnusmerkistön täyttymiseen ja siten työnantajan edustajien velvoitteiden tarkasteluun. Merkitystä annetaan myös yhtiön sisäiselle normistolle – kenen vastuulla on yhtiön sisäisen ohjeistuksen mukaan ollut juuri tapaturman aiheuttaneen työpisteen turvallisuus?
Rikoslakiin on otettu säädökset rikosvastuun kohdentamisesta organisaatioiden sisällä työ- ja ympäristörikosten kohdalle. Vaikka muiden rikosten kohdalla ei vastaavia säännöksiä olekaan, säädöksistä ilmeneviä rangaistusvastuun perusteita on käytetty yleisesti myös muiden rikostyyppien kohdalla vastuuehdokkaan valinnassa. Yhtiön toiminnassa tapahtuneesta rikoksesta rangaistukseen tuomitaan se, jonka velvollisuuksien vastainen teko tai laiminlyönti on ollut. Arvioinnissa huomioidaan henkilön asema, tehtävien ja toimivaltuuksien laatu ja laajuus sekä muu osuus lainvastaisen tilan syntymiseen ja jatkumiseen.
Vastuuarvioinnissa tarkastellaan usein myös yhtiön organisaatiokaavioita. Pääsäännön mukaan organisaatiossa ylemmän tason toimijalla on enemmän vaikutusmahdollisuuksia yhtiön toimintaan asemansa välityksellä. Toisaalta taas ylemmän toimijan on mahdotonta valvoa tai kontrolloida kaikkien alaisten toimintaa ja kaikkien alaisten vastuualueiden toteutumista. Organisaatiossa voi myös pätevästi siirtää omia velvollisuuksiaan toiselle taholle delegoimalla. Delegointi voi vapauttaa rikosvastuusta, mikäli delegointi on tehty oikein perustein, riittävän selvästi ja tehtävään pätevälle taholle.
Mikä sitten on tärkeää rikosvastuun välttämiseksi?
– Organisaatiossa toimivan henkilön on tiedostettava oma asemansa ja aseman tuoma vastuu. Näin on erityisesti silloin, kun jo pelkän aseman perusteella toimijaa sitovat useat lakisääteiset velvoitteet. Näistä vastuista kannattaa ottaa selvää ja suunnitella esimerkiksi rutiinitoimenpiteitä niiden täyttämiseksi.
– Mahdollisuuksien mukaan velvoitteiden huolellinen hoitaminen kannattaa dokumentoida kirjallisesti.
– Delegointi on tehtävä selkeästi ja osoitettava sellaiselle henkilölle, joka on tehtävään riittävän pätevä.
– Työntekijöiden perehdytyksestä ja riittävästä valvonnasta on huolehdittava. Tämä pätee kaikkien rikostyyppien kohdalla – vastuu riittävästä valvonnasta ja oikeasta perehdytyksestä on ylemmällä portaalla organisaatiossa.
Rikosvastuun kohdentaminen ei ole aina helppoa ja välillä vastuuehdokkaista rikoksen tekijä tai tekijät pystytään erottamaan vasta tuomioistuimessa. On lohdullista kuitenkin muistaa, että yksiselitteisestä tapaturmasta ei syyllisty rikokseen. Rikoksesta tuomitseminen edellyttää muiden rikosvastuun yleisten edellytysten ohella teolta tai laiminlyönniltä aina tahallisuutta tai huolimattomuutta.
Annastiina Latvanen
Associate