Kun riita sopimuskumppanin kanssa syntyy ja harkitaan etenemisvaihtoehtoja, yksi keskeinen kysymys on se, kenen maksettavaksi riidan ratkaisemisesta aiheutuneet kulut eli käytännössä asianajajan palkkiot lopulta tulevat. Entä jos voitan oikeudenkäynnin? Entä jos häviän? Entä jos oikeuteen asti ei ikinä mennä vaan riita sovitaan sovintoneuvotteluiden tuloksena?
Asiakas maksaa ensin itse
Asianajaja voi vain rajallisesti vaikuttaa siihen, tuleeko oikeudenkäynnissä voitto vai häviö, eikä asianajajan palkkion saaminen lähtökohtaisesti ole voitosta tai häviöstä kiinni. Asianajajalle maksetaan siis voitosta vai häviöstä huolimatta, mikäli asianajajan kanssa ei ole sovittu erityisjärjestelyistä.
Oikeudenkäynnissä häviäjä maksaa
Asianajopalvelut eroavat monista muista asiantuntijapalveluista siinä, että asianajajalle maksetut erät voi saada ”takaisin” riidan vastapuolelta myöhemmin, jos vastapuoli häviää jutun.
Vahva pääsääntö on se, että häviäjä maksaa omat sekä vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Asetelma on luonnollinen; hävinneen osapuolen katsotaan ikään kuin aiheuttaneen kaikki oikeudenkäynnin kulut. Nimittäin mikäli hävinnyt osapuoli olisi ennen oikeudenkäyntiä maksanut mukisematta esimerkiksi sen vahingonkorvauksen, mihin hänet tuomiossa velvoitetaan maksamaan, oikeudenkäyntiä ei olisi tarvinnut käydä eikä kuluja olisi tullut kummallekaan osapuolelle.
Tuomioistuin voi myös poikkeustilanteissa määrätä, että osapuolet vastaavat kumpikin omista kuluistaan riippumatta voitosta tai häviöstä. Nämä liittyvät ensinnäkin tilanteisiin, jotka ovat oikeudellisesti niin epäselviä, että hävinneellä katsotaan olleen perusteet oikeudenkäyntiin sekä toisaalta tilanteisiin, jossa häviäjän maksuvelvollisuus muodostuu tavalla tai toisella kohtuuttomaksi.
Oikeudenkäyntiin liittyy aina kuluriski
Oikeudenkäynnissä on siis aina kuluriski, sillä maksettavaksi voivat lopulta tulla myös vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Tästä syystä aivan selvät asiat harvoin päätyvät tuomarien ratkaistavaksi vaan ne sovitaan osapuolten välillä. Mikäli toisella osapuolella on selvästi paremmat perusteet vaatimukselleen ja voitto on todennäköinen, heikommalla oleva pääsee todennäköisesti halvemmalla, mikäli maksaa esimerkiksi vaaditun korvauksen ennen kuin vahvemmalla oleva osapuoli nostaa kanteen tuomioistuimessa.
Vain tarpeelliset ja kohtuulliset oikeudenkäyntikulut
On tärkeä huomata, että lain mukaan häviävä osapuoli on velvollinen korvaamaan vain vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Päätöksen siitä, mikä missäkin tilanteessa on ollut kohtuullista ja tarpeellista, tekee tuomari. Ei ehkä ihmetytä, että usein tuomarilla ja asiaa hoitaneella asianajajalla on keskenään erilainen käsitys kohtuullisesta ja tarpeellisesta. Usein käy niin, että hävinnyt osapuoli määrätään maksamaan vain osa voittaneen osapuolen kuluista.
Oikeudenkäyntiä harkittaessa kannattaa aina pitää mielessä, ettei kaikkia asianajajalle maksettuja kuluja välttämättä saa takaisin, vaikka voitto tulisikin.
Sovinnossa usein ”kulut kuittiin”
Usein riidat sovitaan ennen kuin ne etenevät oikeuteen asti. Tämä on monissa tilanteissa molempien osapuolten kannalta järkevää – oikeudenkäynti on harvoin riskitön, ja kulut luonnollisesti nousevat, kun asia viedään oikeuteen. Sovittaessa riita tuomioistuimen ulkopuolella osapuolet voivat vapaasti sopia siitä, kuka maksaa siihen mennessä syntyneet asianajajan palkkiot. Kohtalaisen yleinen ratkaisu on sopia, että molemmat osapuolet vastaavat omista kuluistaan.
Hyvä asianajaja auttaa punnitsemaan oikeudenkäynnin kannattavuuden
Ennen oikeudenkäynnin aloittamista kannattaa aina miettiä, mitä oikeudenkäynnillä voi saavuttaa ja verrata sitä odotettavissa oleviin oikeudenkäyntikuluihin. Mikäli odotettavissa olevat oikeudenkäyntikulut ovat suuremmat kuin oikeudenkäynnillä mahdollisesti saavutettavissa oleva rahallinen korvaus, oikeudenkäynti ei välttämättä kannata. Etenkin, jos jutun menestymismahdollisuudet ovat epävarmat. Oikeudenkäynnin kuluriski saattaa unohtua tilanteissa, joissa riita on korostetun henkilökohtainen tai periaatteellinen. Toisaalta on niinkin, että periaatteen arvoa on vaikea määrittää rahassa.
Hyvä asianajaja kertoo aina rehellisesti voiton ja häviön mahdollisuuksista sekä kuluriskistä, jolloin asiakkaalla on mahdollisuus punnita eri toimintavaihtoehdot ja niihin liittyvät riskit.
Saara Väätäinen
Senior Associate